Uskontojen on ennustettu katoavan, mutta toisin on käynyt. Uskovien ihmisten määrä kasvaa nopeammin kuin maallistuminen ehtii vaikuttaa. Olemme lajityypillisesti uskonnollisia. Elämme aina jonkun uskonnon vallassa, oli se sitten uskoa yliluonnolliseen, johonkin ideologiaan tai muihin ihmisiin. Ilman uskoa ei voi olla. Ongelma on, että osalle ihmisistä on epäselvää, tuleeko tiistain jälkeen maanantai vai keskiviikko. Ystävä. Uskonto on valtarakenne, johon ihmiset nöyrtyvät saadakseen itse valtaa. Toivo on tie taivaaseen, mutta myös helvetti.

Ihminen sellaisenaan kuin me sen tunnemme tulee katoamaan. Tulevaisuudesta on erilaisia ennusteita, mutta se ainakin on selvää, että elämme pidempään. Pitkästä iästä ei kuitenkaan ole iloa ilman ataraxiaa. Lähitulevaisuudessa täällä onkin suuri määrä väsyneitä vanhuksia. Aivoja voi treenata kuin lihaksia. Se minkä vaivalla opiskelee, sitä voi käyttää. Ystävä. Stressi tulee siitä, että vastustaa sitä mikä on. Älä siis pety mistään mitä kohtaat. Ihminen voi ohjata odotuksillaan tulevaisuuttaan.

Yhteiskunta ei voi olla niin paska kuin väitetään. Elämä on vaikeaa, koska kukaan ei ponnista tyhjän päältä vaan matkaa jatketaan sieltä missä nyt ollaan. Sen sijaan, että tekisimme järkeviä asioita, olemme hylänneet puutteen ja ylenpalttisuuden toiminnallisen keskitien. Voimme huonosti, koska väheksymme hyveitä. Ystävä. Käytännöllistä järkeä ei voi liioitella. Ilman yhteistä käytännön käsitystä asioista maailma on täynnä pelkkää kamppailua resursseista.

Rakastuminen on stressitila, joka vastaa vähän sitä kuin vetäisi kokaiinia. Kun sokea kiimavaihe on ohi alkaa rakkaus, joka on jatkuvaa kyselemistä. Rakkaus on kuin kunto. Se vaatii arjen hallintaa. Ystävä. Muiden onni on omaa illuusiotasi. Vaatii rohkeutta nojata näkymättömään ja voittaa kyynisyys. Aikuinen ihminen on itse vastuussa omien valintojensa seurauksista. Meidän pitää osallistua pelastumiseemme. Rakkaus onkin enemmän päätös kuin tunne. Parisuhde on palvelutyötä.

Minua on jo pitkään vaivannut itsekkyysvaje. Tämä intressi-impotenssini on ajanut minut tekemään ilmaiseksi töitä ja lahjoittamaan suuria summia rahaa. Ymmärrän kuitenkin aiheuttaneeni yhteiskunnalle hyvinvointitappiota. Taloutemme kuihtuu, koska emme ymmärrä omistamisen merkitystä. Omistajuutta pitäisi opettaa koulussa, mutta sen sijaan Suomessa vierastetaan koko omistajuuskäsitettä. Jopa omistaja ja sijoittaja menevät käsitteinä monilla sekaisin. Ystävä. Jotta voimme lunastaa hyvinvointilupauksemme, meidän tulee luoda lisää yksityisomisteisia yrityksiä.

Ihmisenä oleminen voisi kehittyä, mutta meidän pitää kuntoutua suhteessa traumaamme. Vastuukäsitteemme on hapertumassa ja siksi tarvitsemme moraalisfilosofista osaamista. Meidän tulee tuntea toisten ihmisten tarpeita. En tarkoita mitään snobbailevaa porvarillista hyveellisyyttä vaan sisäistä ylväyttä. Sivistys on ihmisen tunteiden jalostumista ja moraalista täysi-ikästymistä. Voimme lujittaa luonnettamme. Ystävä. Sivistys on nosteessa. Onneksi, koska ainoastaan sivistys voi meidät pelastaa.

Ihminen viettää suurimman osan ajastaan tulevaisuudessa. Siksi olisi hyvä osata ennustaa. Elämme kuitenkin äärimmäisen monimutkaisissa mekanismeissa, jotka ovat kaoottisen sekavia. Olen sielultani meritokraatti. Olen kuitenkin joutunut myöntämään, että monimuotoisuus on päätöksenteon kannalta tärkeämpää kuin kyvykkyys. Diversiteetti tuottaa parempia päätöksiä. Ystävä. Tärkeimpiä valintoja on vaikein tehdä. Sitä myös opetetaan vähiten. Onneksi kehitymme kulttuurillisesti, sosiaalisesti ja älyllisesti todella nopeasti.

Elämämme on tarina suhteesta epäonnistumiseen. Ydin epäonnistumisen korjaamiseksi on palautteen käsittely. Sata vuotta sitten lentäminen oli kuolemanvaarallista puuhaa. Tänä päivänä kaupallinen lentäminen on turvallisin tapa siirtyä paikasta toiseen. Terveydenhuollossa samanlaista kehitystä ei ole tapahtunut. Miksi? Koska terveydenhuollossamme on yli-ihmisen egon synnyttämä systeemitason virhe. Ystävä. Jos virheiden opetukset ohitetaan, niin syntyy suljettu silmukka. Tällainen täydellisyyspeli pettää kaikki.

Äänestin eilen vaaleissa ensimmäistä kertaa tyhjää, koska emme uskalla tehdä sitä mikä olisi heikkojen etujen mukaista. Olemme orjakansa, joka tottelee parempiaan. Valtiosäännön mukaan valta kuuluu kansalle, mutta tosiasiassa valtaa pitävät puolueet, työmarkkinajärjestöt ja media. Tosiasiat vatkataan kielipelillä valheelliseksi vaahdoksi. Ystävä. Käytä järkeäsi. Jos ymmärryksemme yhteiskunnallisista järjestelmistä on puutteellista, niin homma romahtaa.

Menemme kiihtyvällä tahdilla kohti sellaista tulevaisuutta, jossa ei tarvitse käydä töissä tai olla hyvä työssään voidakseen elää, asua, harrastaa tai matkustaa aikaisempiin sukupolviin katsottuna aika lailla vapaasti. Tulevaisuudessa olemme yhä vähemmän riippuvaisia ajan, paikan ja resusrssien kahleista. Rakas ystävä meistä tulee yhtä. Ihmiskunta muodostaa tulevaisuudessa superorganismin.

Olemme unohtaneet voimamme. Helppous on tehnyt meistä heikkoja ja hauraita. Mukavuus on addiktio ja minunkin selkärankani on kuin vettynyttä vohvelia. Aika opettaa pelkäämään rajoja. Käsityksemme kivusta on pinnallinen. Kaikkea kipua ei ole tarkoitus poistaa eikä kipua ole pakko totella. Ystävä. Meidän pitää mennä kyykkyyn ja uskaltaa ponnistaa luottaen siihen, että tehty työ kantaa.