Dyyni-elokuvien myötä Hollywoodin eturiviin noussut Timothée Chalamet näyttelee nuorta, muusikon uraansa näyttelevää Bob Dylania perjantaina 7.2. ensi-iltaan tulevassa James Mangoldin ohjaamassa musiikkidraamassa A Complete Unknown. Elokuvassa nuori 19-vuotias Dylan saapuu pennittömänä Minnesotasta New Yorkiin tapaamaan esikuvaansa folk-muusikko Woody Guthrieta. Guthrie ja toinen folk-legenda Pete Seeger vaikuttuvat Dylanin musiikista ja näin alkaa Dylanin matka kohti valtavaa suosiota. Muutaman vuoden päästä hän kuitenkin monien faniensa pettymykseksi ja järkytykseksi vaihtaa akustisen kitaran sähköisiin soittimiin ja bändiin ja saa petturin maineen. Haluttomuus mukautua ympäristön odotuksiin ja ennalta määriteltyyn muotoon onkin leimannut koko Bob Dylanin monipolvista uraa. Elokuvan tarkastelujakso vuosien 1961-65 välillä luo pohjan ilmiölle nimeltä Bob Dylan, joka samalla muuttaa populaarikulttuurin perustan ja sitä kautta myös koko läntisen maailman olennaisesti toisenlaiseksi. Dylanin noususta kuuluisuuteen ja paikasta kulttuurin suurvaikuttajana keskustelevat ohjelmassa Dylan-tuntijat Jean Ramsay ja Jarkko S. Tuusvuori. Toimittajana on Ville Talola.

Nykyään traumoista puhutaan paljon, ja aika kevyeenkin sävyyn. Traumoja saatetaan nähdä sielläkin missä niitä ei ole ja siten traumatisoitumisen käsite on kärsinyt hieman inflaatiosta. Traumatisoitunut keho ja mieli kirjan kirjoittaja Marko Punkanen haluaa oikoa väärinkäsityksiä: esimerkiksi tietyt kokemukset eivät aina johda traumatisoitumiseen ja on syytä selventää mitä traumatisoitumisella oikeastaan tarkoitetaan. Tutkimusten mukaan ainakin noin viisi prosenttia ihmisistä kärsiii traumaperäisestä stressihäiriöstä jossakin vaiheessa elämäänsä. Millaisia väärinkäsityksiä traumoihin liittyy? Miten mediassa puhutaan traumoista ja miten se vaikuttaa traumoista käytävään puheeseen? Puhuvatko ihmisetkin liian herkästi traumoista, vaikka kyseessä on elämään kuuluvat “tavan” vaikeudet ja haasteet? Liittyykö terapiakulttuuri jotenkin ilmiöön? Kulttuuriykkösen vieraana ovat Traumatisoitunut keho ja mieli kirjan kirjoittaja, vaativan erityistason traumapsykoterapeutti, Marko Punkanen sekä kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio, jonka viimeisin kirja Mielenrauha sivuaa myös traumoja ja niistä parantumista. Toimittaja on Reetta Arvila.

Arkkitehtuuri- ja Designmuseossa avautuu vuoden 2025 päänäyttely, Maija Lavosen "Hiljaisia monumentteja". Maija Lavonen on suomalainen taiteilija, joka tunnetaan erityisesti innovatiivisista tekstiiliteoksistaan ja valotaiteestaan. 1980-luvun nousukaudella Suomessa rakennettiin paljon julkisia rakennuksia ja pankkien konttoreita - uudet isot tilat tarvitsivat isoja taideteoksia ja Lavonen oli isojen tekstiiliteosten kärkinimi. Maija Lavonen on syntynyt 1931 ja hän on jättänyt merkittävän jäljen Suomen taidekentälle pitkän uransa aikana. Hän opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa Helsingissä ja kehitti uransa aikana oman ainutlaatuisen ilmaisutapansa, jossa yhdistyvät perinteiset tekstiilitekniikat ja moderni teknologia. Mistä hän sai rohkeuden käyttää teknologiaa taiteessaan? Mistä hän haki oppinsa? Lavosen teokset ovat usein suurikokoisia ja vaikuttavia, ja niissä valo ja tekstiili luovat yhdessä kiehtovia visuaalisia kokemuksia. Hänen taiteensa on esillä useissa julkisissa tiloissa, kuten kirkoissa ja kulttuurikeskuksissa, ja hän on osallistunut lukuisiin näyttelyihin sekä Suomessa että kansainvälisesti. Lavonen on saanut uransa aikana useita tunnustuksia ja palkintoja, jotka korostavat hänen merkitystään suomalaisen taiteen kentällä. Maija Lavosen työssä korostuu materiaalin ja valon vuoropuhelu, ja hän on onnistunut luomaan teoksia, jotka eivät ainoastaan ole esteettisiä, vaan myös herättävät ajatuksia katsojassaan. Hänen innovatiivinen lähestymistapansa tekevät hänestä yhden merkittävimmistä suomalaisista tekstiilitaiteilijoista. Mikä hänen merkityksensä on taiteen innovoijana ja vaikuttajana aikamme opiskelijoille? Lavonen uudisti suomalaisen ryijyperinteen - vielä juuri ennen kuolemaansa hän kehitti uusia tekniikoita, kuten valokuidun kutomisen osaksi teoksia. Ohjelman vieraina ovat Arkkitehtuuri- ja Designmuseon kuraattori Harry Kivilinna, tytär, dramaturgi Sussa Lavonen ja näyttelyintendentti Suvi Saloniemi. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola Maija Lavonen – Hiljaisia monumentteja 31.1.–14.9.2025 Arkkitehtuuri- ja Designmuseo, Helsinki.

Kultuuriykkösen Perjantaistudiossa käsitellään viikon ajankohtaiset kulttuurin ja median ilmiöt ja arvokysymykset raadin kanssa. Mukana tällä kertaa kirjailija Tiina Raevaara, elokuvatutkija Jari Sedergren ja ekonomisti Heikki Pursiainen. Toimittaja on Reetta Arvila. Ensimmäisenä aiheena paneudutaan Kalle Palanderin Gämblers Cast -podcastissa esittämiin alatyylisiin ja seksuaalissävytteisiin kommentteihin naisurheilijoista. Palanderin ja Aleksi Valavuoren keskustelut naisurheilijasta herättivät kuluneella viikolla suurta huomiota ja kovaa arvostelua mediassa. Miten tällaiset puheet yhä edelleen löytävät tiensä julkisuuteen, ja mitä se kertoo kulttuuristamme? Palanderin Yle-kommenttaatorin ura päättyi siihen ja raati pohtii, oliko sanktio oikein mitoitettu. Viikolla vietettiin Auschwitzin keskitysleirin vapautumisen 80-vuotismuistopäivää. Miten holokaustin muistaminen on muuttunut vuosikymmenten saatossa, ja miksi on tärkeää muistaa oikein? Keskustelussa käsitellään myös holokaustikasvatuksen merkitystä uusille sukupolville ja pohditaan, ovatko nämä opetukset menneet perille ja kauanko tätä opetusta tarvitaan. Elon Musk on kehottanut saksalaisia karistamaan menneisyyden painolastit ja siirtymään eteenpäin. Mitä vaaroja tällaisissa puheissa piilee, ja kuinka pitkälle muistimme riittää, kun holokaustin merkitystä yritetään vähätellä? Ekonomisti Heikki Pursiainen avaa keskustelun suomalaisten koulujen tulosten alamäestä. Miksi peruskouluista on niin vähän systemaattisesti kerättyä tietoa niiden merkitykseen nähden, ja kuinka tämä vaikuttaa koulutuksen kehittämiseen? Eihän voi kehittää jos ei ole tietoja? Viime aikoina presidentti on edustanut Suomea muun muassa Tanskan pääministerin keittiössä, Itämeren Nato-maiden kokouksessa sekä Euroopan poliittisen yhteisön huippukokouksessa. Onko Suomessa yhteistoimintakriisi, ja venyttääkö presidentti valtaoikeuksiaan? Millainen on lautaskiistan kulttuuri? Kiinalainen startup-yhtiö on julkaissut tekoälysovelluksen, joka on suorituskyvyltään samalla tasolla kuin OpenAI:n ChatGPT, mutta huomattavasti halvemmalla. Millaisia vaikutuksia tällä on tekoälykehitykseen, pörssikursseihin ja maailman tekoälyherruuteen. Miksi ei yllätä jos tuoreempi tekoäly ei kuluta yhtä paljon energiaa ja on halvempi?

Romanttinen viihdekirjallisuus on monien rakastama ja joidenkin halveksuma kirjalllisuudenlaji. Miksi romantiikkaan suhtaudutaan niin ristiriitaisesti? Tähän vastaavat romanttisen viihdekirjallisuuden tekijät kirjailija Maija Kajanto sekä esikoiskirjailija ja booktokkaaja Ulla Onerva. Ohjelman juontaa Pietari Kylmälä. Ohjelman juontaa Pietari Kylmälä.

Kaikki muistavat, että 1960-luvulla purettiin suuri osa suomalaisesta rakennusperinnöstä. Nyt on käynnissä vielä suurempi purkuaalto, ja se vain kiihtyy. Rakennusten purkaminen tulee kuitenkin lähes aina kalliimmaksi kuin vanhan korjaaminen, ja lisäksi purkaminen kiihdyttää jyrkästi ilmastonmuutosta, luontokatoa ja saastumisongelmaa. Kulttuuriykkösen studiossa purkamisesta keskustelevat purkamista vastustavan liikeen perustaja Paula Homila, korjausrakentamiseen perehtynyt Pekka Saatsi, prof. Matti Kuittinen sekä Helsingin Vuosaaren uutta asemakaavaa valmistellut arkkitehti Petri Leppälä. Toimittajana on Jonni Roos.

Miksi lakkasimme lukemasta? Ketkä lukevat, ketkä eivät? Miksi kirjoja vieroksutaan? Sosiologi Riie Heikkilän uusi kirja tekee tulkintaa lukemisen muutoksesta Suomessa 1980-luvulta tähän päivään. Hän halusi tutkia niiden ihmisten asenteita, jotka eivät lue paljonkaan - tai ollenkaan. Leea Lakka taas vietti vuoden yläkoulun takarivissä ja kirjoitti lukemista välttelevistä koululaisista väitöskirjan. Tutkimukseen perustuva tietokirja Kapina pulpetissa ilmestyy tammikuussa. Toimittaja Tuula Viitaniemen vetämässä keskustelussa lähdetään liikkeelle kirjoista, mutta päädytään puhumaan yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja suomalaisten eriävistä todellisuuksista. Lukeminen - ja lukemattomuus - on poliittista!

Suomen ja Neuvostoliiton solmiman, jatkosodan päättäneen välirauhan rauhanehtojen toteutumista valvoi Suomessa liittoutuneiden nimeämä valvontakomissio syksystä 1944 aina syyskuun 1947 loppuun. Valvontakomissiolla oli pääsy kaikkeen viranomaistieton Suomessa ja sen langettama varjo Suomen itsenäisyyden ja poliittisen kulttuurin ylle jatkui tavalla tai toisella Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Aika herätti suomalaisissa pelon neuvostomiehityksestä ja laajoista vangitsemisista, kuten oli tapahtunut etelänaapuri Virossa. Näiltä molemmilta Suomi kuitenkin säästy. Christer Pursiaisen viime syksyllä julkaistu kirja Zdanov Tornissa kuvailee valvontakomission aikaa Suomessa ja kuvailee suomalaisten vallanpitäjien ja valvontakomissiota johtaneen kenraalieversti Andrei Zdanovin keskinäisiä suhteita. Teos sai viime viikolla Lauri Jäntin säätiön tunnustuspalkinnon. Valvontakomission aikana Suomi määrättiin mm. mittaviin sotakorvauksiin sekä tuomitsemaan joukon valtakunnan eturivin poliitikkoja vankilaan sotasyyllisinä. Miten Suomi selvisi Zdanovin kurin alta? Onko nykyisessä epävarmassa maailmantilanteessa jotakin, joka muistuttaa tuosta ajasta? Keskustelijoina ohjelmassa ovat Christer Pursiainen ja historian professori Antero Holmila. Toimittajana on Ville Talola.

Kulttuuriykkösen perjantaistudiossa tärkeimmistä kulttuuri- ja media-aiheista ja arvokysymyksistä viikon varrelta ovat keskustelemassa tutkija Jori Grym, arkistonjohtaja Outi Hupaniittu ja professori Laura Kolbe. Aiheina mm. miten tekoäly muuttaa todellisuuttamme ja kielen oppimista. The Brutalist -elokuvassa on näyttelijän aksenttia paranneltu teloälyn avulla. Keskustelussa on myös Euroopan idea, onko Eurooppa väsynyt ja hukassa Trumpin uhon edessä ja Venäjän uhatessa idässä? Lähetyksessä käsitellään myös miksi työpaikkojen monimuotoisuuskoulutuksista on noussut kulttuurisota. Trump kielsi valtaan noustuaan liittovaltion DEI-hankkeet ja Yhdysvalloissa yritykset myös lakkauttavat koulutuksia.

Klaus Härön uutuuselokuva Ei koskaan yksin kertoo miten Suomi luovutti toisen maailmansodan aikaan Natsi-Saksaan juutalaisia. Suomen Schindleriksi kutsuttu Abraham Stiller yritti estää oman henkensä uhalla valtiollista poliisia salaa luovuttamasta pakolaisia keskitysleireihin. Suomessa uskottiin pitkään, että aseveljeydestä huolimatta Suomen juutalaisväestö oli turvassa Natsi-Saksalta (“Meillä ei ole juutalaiskysymystä”). Klaus Härö tutkailee elokuvassaan tätä Suomen historian kipupistettä. Ilman yhden ihmisen rohkeaa toimintaa, olisi Suomen juutalaisten kohtalo voinut olla karmaiseva. Studiossa aiheesta keskustelevat ohjaaja Klaus Härö sekä dosentti Simo Muir, joka on tutkinut juutalaisten karkotuksia. Lähetyksen juontaa Nicklas Wancke.

Oopperamaailman diivasta, Maria Callasista on tehty elokuva. Pablo Larraínin ohjaama elokuva "Maria" on intensiivinen ja visuaalisesti vaikuttava tutkielma oopperamaailman ikonin elämästä ja persoonasta. Larraín, tunnettu muun muassa elokuvistaan "Jackie" ja "Spencer", tuo esiin kykynsä vangita monimutkaisia ja ristiriitaisia hahmoja. Elokuva keskittyy Callasin elämän käännekohtiin ja henkilökohtaiseen kamppailuun avaten intiimin ja syvällisen katsauksen hänen julkisen loistonsa taakse kätkeytyvään yksityiseen maailmaan. Elokuva kertoo yksinäisestä tähdestä, kipeästä äitisuhteesta ja taiteilijana olemisen vaikeudesta. Elokuvan keskiössä on Callasin jatkuva pyrkimys täydellisyyteen sekä hänen kamppailunsa yksityiselämänsä paineiden kanssa. Käsikirjoitus pureutuu hänen suhteisiinsa, niin ammatillisiin kuin henkilökohtaisiin, tuoden esille hänen monimutkaisen suhteensa esimerkiksi Aristoteles Onassisiin. Larraínin elokuva ei pelkästään kerro Callasin tarinaa, vaan myös tutkii laajempia teemoja kuten naiseuden, taiteen ja julkisuuden hinnan. Visuaalisesti elokuva vangitsee aikakauden estetiikan, 1970-luvun muodin ja Callasin glamourin yksityiskohtaisesti. Musiikki, erityisesti Callasin ikoniset esitykset, on keskeisessä roolissa luoden emotionaalista syvyyttä ja autenttisuutta elokuvan kerrontaan. Larraín luo sekä historiallisen että henkilökohtaisen kertomuksen, joka puhuttelee niin oopperan ystäviä kuin laajempaa yleisöä. Mikä teki hänestä aikansa legendan? Maria Callasta esittävä Angelina Jolie on sanonut, että hänessä itsessään on myös samaa yksinäisyyttä kuin tähdessä. Maria Callas, syntyjään Maria Anna Cecilia Sofia Kalogeropoulos, syntyi New Yorkissa vuonna 1923. Hän nousi maailmanmaineeseen 1900-luvun puolivälissä, tunnetuksi erityisesti rooleistaan klassisissa italialaisissa oopperoissa. Callasin kyky yhdistää tekninen taituruus ja syvä tunneilmaisu teki hänestä oopperan kiintotähden, ja hänen tulkintansa teoksista kuten "Norma", "Tosca" ja "La Traviata" ovat jääneet pysyvästi oopperan historiaan. Ohjelman vieraina ovat musiikkitoimittaja Jan Granberg, elokuvatoimittaja Silja Sahlgren-Fodstad ja some-vaikuttaja ja kirjailija Eeva Kolu. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola.