Kulttuuriykkösen Perjantaistudiossa perkaamme vuoden 2024 kiinnostavimmat ja kiistanalaisimmat kulttuuriaiheet. Ensimmäisenä käsittelemme "woke" ja MAGA -kulttuurien taistelua USA:n presidentinvaalien yhteydessä. Jussi Turhala pohtii, kumpi kulttuuri on niskan päällä ja miten tämä vaikuttaa globaalisti ja Suomessa. Matti Virtanen tuo esille näkemyksiä siitä, miten Trumpin voitto voi heikentää identiteettipolitiikkaa ja mitä tämä tarkoittaa kulttuurikentällä. Seuraavaksi puhumme Lucia-neidon valinnasta ja siihen liittyvistä rasistisista reaktioista. Puoliksi ghanalaisen Daniela Owusun valinta nostatti esiin ikäviä kommentteja. Studiossa pohditaan, mitä tämä kertoo Suomen nykytilanteesta ja miten vastaavat reaktiot voidaan estää. Lähetyksessä käsitellään myös hallituksen kulttuurileikkauksia ja niiden vaikutuksia suomalaiseen taiteeseen. Vastapainoksi puhutaan Taylor Swiftin tuottavasta maailmankiertueesta. Vuodesta 2024 ei voi puhua ilman tekoälyä. Kelpaako sen tuottama sisältö kuluttajille? Viimeisenä aiheena on vuoden asennekysely, joka koskee miesten asenteita naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tämä metodologisesti ongelmallinen kysely nostatti kysymyksiä median vastuusta. Keskustelemassa ovat toimittaja Matti Virtanen, liikemies Sami Kuusela ja mainonnan ja markkinoinnin suunnittelija Jussi Turhala. Puhetta johtaa Pauliina Grym.

Useimmat kirjailijat esittelevät nykyään työtään ja teoksiaan sosiaalisessa mediassa. Kirjakustantamoista tuumataan yksimielisesti, että kenenkään kirjailijan ei ole pakko olla aktiivinen somessa, mutta toki kirjailijoita kannustetaan enemmän kuin mielellään markkinoimaan itseään ja kirjojaan. Esimerkiksi Otava järjestää kirjailijoilleen koulutuksia aiheeseen liittyen. Somenäkyvyyttä kirjoille tarjoilevat paitsi itse kirjailijat, myös eri sosiaalisen median alustoilla liikkuvat kirjallisuuden harrastajat. Suositukset leviävät tehokkaasti, kun esimerkiksi instagramissa on nykyään pilvinpimein innokasta lukijakuntaa ja kirjagrammaajat esittelevät ja arvostelevat lukemiaan teoksia. Maailmalla syntyy suuria kirjailmiöitä tiktokin voimin ja myös Suomessa viimeisen vuoden aikana kirjatokkaajien määrä on lisääntynyt. Millainen painoarvo somenäkyvyydellä on kirjan menestymiseen? Keskustelua käyvät nuortenkirjailijat Annukka Salama ja Anne-Maija Aalto sekä Otavan viestintä- ja markkinointipäällikkö Jenni Lindvall. Vieraana piipahtaa myös kirjailija Iida Rauma, joka ei ole somessa ollenkaan. Toimittaja on Reetta Arvila.

Loppuvuoden odotetuimpia kotimaisia elokuvia, Levoton tuhkimo kertoo 80-luvun suosituimman suomirock-yhtye Dingon alkuajan tarinaa ja kuvaa sen nostattamaa Suomessa ennennäkemätöntä fanimaniaa. Miksi porilaisbändistä tuli niin valtava ilmiö, ja millainen oli sen lähtölaukaus? Miten elokuva esittää ajankuvan ja koko bändin tarinan? Mistä jopa hysteerisiä piirteitä saanut fanitus Dingoa kohtaan kumpusi? Ja millainen on ollut Dingon vaikutus suomalaiselle pop- ja rock -musiikille sekä kulttuurille? Kulttuuriykkönen saa vieraiksi elokuvan ohjaaja Mari Rantasilan sekä käsikirjoittaja Hanna Leivonniemen. Mukana myös Dingon alkuperäinen ja nykyinen kitaristi Jonttu Virta. Juhani Kenttämaa toimittaa.

Kirjailija Timo K. Mukka syntyi evakkomatkalla Ruotsissa 17.12.1944, tasan 80 vuotta sitten. Köyhän pellolaisen perheen poika kyseli jo 13-vuotiaana kustantamosta, otetaanko käsinkirjoitettuja kirjoja vastaan. Poikaa askarrutti, voiko köyhästä tulla kirjailija. Esikoisromaani Maa on syntinen laulu julkaistiin, kun Mukka oli 19-vuotias. Hänestä tuli saman tien tunnettu, kohuttu ja parjattu ihminen. Mukan Maa on syntinen laulu -romaani oli koti, uskonto ja isänmaa -Suomessa Hannu Salaman Juhannustanssin kaltainen ukkosenjohdatin. Mukka joutui kohtalokkaasti Hymy-lehden juorujournalismin vainoamaksi. Mukan kanssa samoilta seuduilta kotoisin oleva kirjailija Sini Silveri on kirjoittanut elämäkerran Miltä männystä tuntuu olla mänty - Timo K. Mukan elämä. Tuula Viitaniemi haastattelee.

1920-luvun väkivaltainen ja syntinen Helsinki herää henkiin Virpi Hämeen-Anttilan kirjoittamassa Björk -dekkarisarjassa. Nyt kirjailija on suunnannut katseensa kauemmaksi. Taiteellisia kullankeltaisia maisemia, tuttuja kansallistaiteestamme, vie lukijan uusimmassa Synnyinmaa-sarjassa vielä kauemmaksi Suomen historiassa. Sarastus on sarjan ensimmäinen osa. Romaanin nimi symboloi myös uuden ajan alkua. Kirjassa kohtaamme köyhän torpan pojan ja hänen rakkautensa, vauraan talon tyttären, Briitan. Briitta on kiinnostava henkilö, hän on yllättävän moderni ja vapautunut tuon ajan naiseksi, miksi Hämeen-Anttila halusi luoda hänestä noin empansipoituneen? Onko tämä uutta että annetaan vahvempi ääni tänään myös historian naisille fiktiossa? Aikakausi on 1850-luku ja Häme. Mikä tässä ajassa kiinnosti Virpi Hämeen-Anttilaa juuri nyt? Kirjan loppusanoissa hän pyytää anteeksi paikkakunnan asukkailta, hän on viettänyt 23 vuotta kirjan seuduilla. Mikä merkitys Hämeellä on kirjailijalle? Miten Hämeen-Anttila kuvailee 1800-luvun lopun sääty-yhteiskuntaa? Millainen maamme oli sillon Venäjän vallan aikana? Romaanin ensimmäisessä osassa hän kuvaa Krimin sodan vaikutusta suomalaisiin. Virpi Hämeen-Anttila kuvaa myös miten Suomi muuttuu, rautatietä aloitetaan suunnittelemaan ja Cygnaeus lähtee ulkomaille tutustumaan kansakoululaitokseen. Oliko tämä uuden sivistysmaan syntyaikoja? Toisessa osassa Myöhäinen kevät kirjailija kuvaa ankaraa talvea ja kovia katovuosia. Kuvaukset Helsingistä ja sen älymystöstä ja eliitistä kertovat ajasta josta Suomi ponnisti ylöspäin. Ohjelman vieraana on kirjailija Virpi Hämeen-Anttila. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Kulttuuriykkösen Perjantaistudiossa keskustelemme median ja kulttuurin ajankohtaisaiheista sekä arvokysymyksistä. Vieraina ovat vakiraatilaiset kulttuuritoimittaja Ville Hänninen, Helsinki Pride -yhteisön toiminnanjohtaja Annu Kemppainen ja Antiikki ja Design-lehden päätoimittaja Mirva Saukkola. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola. Ensimmäisenä aiheena ovat Mika Waltarin yllättävät kirjeet rakastetulleen, jotka Helsingin Sanomien toimittaja Venla Rossi löysi Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistosta. Paljastukset sisältävät myös pornografisen ja sadistisen runoelman käsikirjoituksen, joka on saanut tutkijat pohtimaan kirjailijan pimeää puolta. Ville Hänninen tuo esille, että vaikka juttu on uutinen, se ei välttämättä mullista Waltari-kuvaa, sillä 1900-luvun alun runoudessa oli runsaasti erotiikkaa ja sadismia. Toisena aiheena käsitellään vaihtoehtoisten syöpähoitojen uutisointia. Näyttelijä Olga Temonen sairastui vakavaan aivokasvaimeen ja kävi Saksassa vaihtoehtoisissa hoidoissa. Tämä artikkeli on herättänyt kritiikkiä, sillä professori Hanna Meretoja ja tutkija Astrid Joutseno ovat huolissaan sankaritarinoiden rakentamisesta, jossa julkinen terveydenhuolto asemoidaan vastustajaksi. Keskustelussa pohditaan, puffataanko artikkelissa hoitomuotoa ilman lääketieteellistä pohjaa ja onko tässä kritiikkiä suomalaisia syöpähoitoja kohtaan. Annu Kemppainen nostaa esille pääkaupunkiseudun seurakuntien joulukalenterin, jota on kritisoitu liian vaikeaksi ja ankeaksi. Taiteilija Antti Nylénin tummanpuhuva tyyli herättää kysymyksiä siitä, miten joulun perinnettä saa uudistaa ja tavoitellaanko tällä nuorempaa yleisöä. Mirva Saukkola pohtii, miksi emme enää mene naimisiin. Onko avioliittoinstituutio romahtamassa? Keskustelussa käsitellään avioliiton ja avoliiton eroja sekä hääbisneksessä tapahtuneita muutoksia. Lopuksi palataan Linnan juhliin ja Lucia-perinteen uudistamiseen. Vuoden Lucia, Daniela Owasu, haluaa näyttää, että kuka tahansa voi olla Lucia.Onko tämä parasta lääkettä kaamosmasennukseen? Tervetuloa mukaan kuuntelemaan Kulttuuriykkösen Perjantaistudiota!

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä kehuttiin aivan hämmästyttävästä historiallisesta osumatarkkuudesta sen ilmestyttyä vuonna 1945. Pyyhkeitä kirjailija sai lähinnä erämaan hiekkakirpuista, joita erään hyönteistutkijan mukaan oli tullut alueelle 2000 vuotta myöhemmin. Vuoden 1945 jälkeen on tullut paljon uutta tietoa faaraoiden Egyptistä ja Lähi-idästä. Arkeologi Minna Silver tarkastelee kirjassaan Sinuhe egyptiläisen maailma — Arkeologin silmin luku luvulta miten hyvin Sinuhen maailma pitää paikkansa. Miten Mika Waltari on voinut tietää joitakin muinaisia asioita niin yksityiskohtaisesti - ja missä asioissa on kirjailija mennyt metsään? Vieraina ovat dosentti Minna Silver, joka on Lähi-idän ja Välimeren arkeologian ja historian sekä maailman kulttuuriperinnön asiantuntija, jolla on vuosikymmenten kokemus kenttätyöstä Lähi-idässä sekä professori emeritus ja Waltari-asiantuntija Panu Rajala. Ohjelman juontaa Nicklas Wancke

Kuluva vuosi 2024 on ollut kiinnostava fantasiakirjailija J. R. R. Tolkienin perinnön suhteen. Sen lisäksi, että ensimmäinen kirja Sormuksen ritarit julkaistiin 70 vuotta sitten, on Tampereen teatterin suurin menestys on ollut Taru Sormusten Herrasta -näytelmä. Lisäksi suoratoistopalvelu Amazon Prime julkaisi syksyllä toisen kauden Mahtisormus-tv-sarjasta, ja nyt Rohirrimin sota -niminen animaatioelokuva tulee ensi-iltaan elokuvateattereissa. Elokuvan on ohjannut anime-elokuvantekijä Kenji Kamijama, ja se vie katsojat seuraamaan Rohanin kuninkaan ja hänen tyttärensä kohtaloa lähes 200 vuotta ennen päätrilogian tapahtumia. Dunlendingin lordi Wulfin kostonhimoinen hyökkäys pakottaa kuningas Helm Vasarakäden soturitytär Héran ryhtymään viimeiseen, uhkarohkeaan kamppailuun muinaisessa Hornburgin linnakkeessa, joka tullaan myöhemmin tuntemaan Helmin syvänteenä. Millaisesta elokuvasta on kyse? Miten japanilainen animaatio elokuvamuotona palvelee Tolkienin maailmaa? Millainen maailma Tolkienin ympärillä on avautunut kuluneen vuoden aikana, ja mihin suuntaan modernin fantasian isänä pidetyn kirjailijan perintöä ollaan viemässä? Kulttuuriykkönen saa vieraikseen fantasiakirjailija Vehka Kurjenmiekan sekä kulttuuritoimittaja Jussi Ahlrothin. Juhani Kenttämaa toimittaa.

Kulttuurikritiikki on vähentynyt ja yhä harvempi teos päätyy ammattimaisen arvostelijan analysoitavaksi. Bloggarit kehuvat esityksiä, koska heidän seuraava vapaalippunsa riippuu siitä, kuinka paljon he kehuvat. Systemaattisen kulttuurikritiikin katoaminen tarkoittaisi myös kulttuurin kuluttajansuojan heikkenemistä. Jonkun on katsottava teoksia 'sillä silmällä', vaikka tekijöistä voikin toisinaan tuntua, ettei heitä ymmärretä. Onko kulttuurikritiikki pelkkä mielipide vai yleispätevä arvio teoksesta? Mitä kritiikiltä voi odottaa ja mikä siihen ei kuulu? Milloin kritiikki pilaa itse taidekokemuksen? Saako tekijöitä haukkua nimeltä? Ja kenelle kritiikin ovat ensijassa suunnattuja - tekijöille tai yleisölle? Miten kriitikko osaa katsoa kaapin päälle nostettuja tekijöitä tai muodissa olevia aiheita? Tekipä arvostettu taiteilija xx mitä tahansa, aina kehutaan? Jos teoksessa käsitellään esim. rodullisuutta tai muita muodissa olevia aiheita, onko se silloin aina hyvä? Entä onko kriitikko itseasiassa wannabe-taiteilija, joka purkaa turhautumistaan arvostelemalla muita? Vieraina teatteri- ja tanssikriitikko Maria Säkö, kulttuuritoimittaja ja kriitikko Matti Tuomela, Kulttuurijournalismin valtionpalkinnon saanut Kare Eskola sekä viulisti Eriikka Maalismaa. Ohjelman toimittajana on Liisa Vihmanen.

Symbolitutkija Liisa Väisänen on tutkinut jo aikaisemmin symboleiden syntyä alkemiasta kabbalaan. Uudessa kirjassaan Symbolien joulu hän avaa kulttuurihistoriamme kansainvälisiä juuria. Miksi laitamme rusetin joululahjan päälle, miten kärpässieni liittyy jouluun? Miten joulun väreiksi valikoitui vihreä, punainen ja kulta ja mitä nämä värit merkitsevät? Nyt uudempi joulukoriste meidän pohjoisissa kodeissa on puinen pähkinänsärkijänukke. Tämä itse pähkinänsärkijä, keittiövälineenä on keksitty jo 1600-luvulla, mutta kuuluisaksi se tuli Tšaikovskin Pähkinänsärkijä-baletista, jonka ensi-ilta oli Pietarin Mariinski-teatterissa vuonna 1892. Miksi pähkinänsärkijästä tuli näin suosittu joulukoriste? Mitä tämä sotilas symboloi? Onko tässä vedenjakaja, ei kristillisestä symbolista tulee uudenlainen maallisempi joulukoriste? Ohjelman vieraana on symbolitutkija Liisa Väisänen. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Noituus ei ole kadonnut Suomesta mihinkään. Tänä päivänä noituuteen liittyy mm. vahvaa feminististä filosofiaa, uskoa muinaisiin kansanparannuskonsteihin sekä pyrkimys muuttaa ihmisen luontosuhdetta. Nykynoita on usein myös kybernoita, joka ammentaa ja välittää noituuttaan sosiaalisen median ja muiden sähköisten foorumien välityksellä. Nykynoidat eivät ole mikään yhtenäinen uskomusten harjoittajaryhmä, vaan heidän välillä on keskinäistä kitkaa ja näkemyseroja. Millaisia kirjouksia ja loitsuja nykynoidan työkalupakkiin kuuluu, ja missä määrin kyseessä on itsensä kehittämisen muoto ja self-help -suuntaus, missä määrin todellista taikuuden etsimistä ja käyttämistä? Mitä nykynoidat tavoittelevat, miksi noituus tuntuu elävän uutta nousukauttaan ajassamme ja kuinka varteenotettavasta ilmiöstä todellisuudessa on kyse? Millaisen kuvan populaarikulttuuri on meille noituudesta antanut, ja onko kuvaan tullut muutos uusien elokuvien, tv-sarjojen ja pakanallisuudesta ammentavan musiikin myötä? Millaisia olivat historian noitavainot, ja mihin ne oikeasti perustuivat? Kulttuuriykkönen saa vieraakseen nykynoita-tietokirjailija Kupariketun, hyvinvointivalmentaja-tietokirjailija Eeva Maria Leinon sekä väitöskirjatutkija-tietokirjailija Aleksi Peuran. Juhani Kenttämaa toimittaa.