Lapinpöllö, kuningaskalastaja, merikotka, varis, mandariinisorsa, virtavästäräkki, ihan tavallinen varpunen, viiksitimali, tiaiset, tikat ja töpökääpiötypäkkö. Kaikki nämä linnut ja monet muut luontokappaleet ovat seikkailleet melkein kymmenen vuoden aikana satunnaisen luontomiehemme mukana ja kuuntelijoiden ilona viikottain Radio Suomen radioaalloilla. Tarinoihin liittyneet kuvat - reilut 1500 kpl - ovat ilahduttaneet sosiaalisen median kanavilla Facebookissa ja Instagramissa. Mutta nyt se on loppu. Kaikella on aikansa ja Blomiksen luonto siirtyy arkistojen aarteeksi. Blomis kiittää kaikista saamistaan palautteista ja ideoista näinä vuosina ja toivottaa kuuntelijoilleen uutta uljasta vuotta 2025 ja antoisia luontohetkiä ja -retkiä ja muistuttaa vielä että kaikki yli 200 jaksoa on edelleen kuultavissa Yle Areenassa.

Satunnainen luontomiehemme on ihmetellyt viittä asiaa. Ja vielä kolmeen eri kertaan. Jollain tapaa ainakin kaksi niistä kytkeytyy luontoon. Aiheeseen liittyvät ainakin norsu, liito-orava, leijona, ahma, sarvikuono ja avoimuus uusille kokemuksille. Jos tuntuu oudolta, se ei ole mikään ihme koska tämä sekoitus on (melko) outo.

Olipa kerran undulaatti nimeltään Kalle, joka karkasi omistajaltaan. Kalle lenteli sinne tänne ja päätyi lopulta eräälle parvekkeelle laskeutuen tuolille. Perheyksikön äitihenkilö huomasi sinisen linnun, ilmoitti siitä pojalleen, joka nappasi nokkelanapokkelana pesuvadin ja laittoi sen linnun päälle ja kantoi tuolin, pesuvadin ja linnun sisälle. Siitä alkoi erään pikkujussin lemmikkiharrastus papukaijojen ihmeellisessä maailmassa. Tuo pikkujussi oli tietysti oma satunnainen luontomiehemme Blomis, joka on ehtinyt elämänsä aikana omistaa myös pari kissaa. Vai omistivatko kissat Blomiksen?

Mielikuvitus on vahva väline. Sen avulla voi luoda maailmoja ja kertoa tarinoita laidasta laitaan. Satunnainen luontomiehemme on lyöttäytynyt mukaan erikoisjoukkoihin aseenaan verbaalinen mielikuvituksensa. Kaukopartio, Tassupartio, Valaspartio ja Meripartio voisivat olla erikoisjoukkojen nimiä, ainakin jos kysyy tarinankertojaltamme. Hypätään seikkailukertomuksen vietäväksi ja ihmetellään tapahtunutta muutaman minuutin kuluttua. Go Blomis go!

Satunnainen luontomies Blomis on pahasti marraskuisissa tunnelmissa. Jotenkin kaikki tuntuu raskaalta ja pimeältä. Siihen vielä kun lisätään Bakun kokous joka painoi päälle usean viikon ajan, niin ei edes joulun lähestyminen tunnu tuovan valon pilkahdusta synkkyyteen. Ei kuitenkaan vajota ahdistuksen alhoon vaan yritetään vielä kaikki yhdessä. Koska jos inehmolla on edes aavistus pilkettä silmäkulmassa on myös olemassa toivoa. Ja toivoa kannattaa aina.

Onko Blomis aloittanut hanurinsoiton opiskelun vai mistä on kyse? Ettei vain olisi jälleen kerran tarkoitus johdattaa kuulijaansa harhaan epämääräisellä otsikoinnilla.

Onko Blomis nähnyt vihdoinkin töpökääpiötypäkön? Mututuntumalla vaikuttaisi siltä ettei, mutta innoissaan satunnainen luontoukkelimme taas vaikuttaa olevan. Höpöttelee jostain listasta, jonka julkaisua on odotettu pitkään maassamme. Ei kai sentään Tiit… No ei todellakaan se kuuluisa Supon kassakaapin lista, vaan tarjolla on ihan vaan leikkisää sananhelinää ja silmänlumetta muutaman minuutin verran. Mukana tämänkertaisessa sepitteellisessä seikkailukertomuksessa ovat myös päristäjäherttu, rusovatsamarjukka ja töpöliputtaja. Tuu kuulolle....

Tapahtuipa taannoin eräällä pohjoisen joella eriskummallinen sattuma. Metsätyökone ajoi työhommissaan harvinaisen jokihelmisimpukkajoukkion yli. Ajoi monta kertaa. Niin monta, että monta raakkua tuhoutui. Tosi monta. Yhden tuollaisen rauhoitetun simpukan ohjeellinen korvausarvo on 589 euroa. Silloin, juttua uutisoitaessa, puhuttiin jopa miljoonakorvauksista ja jopa ministeri vaati vastuullisia tahoja maksumiehiksi. Jokohan maksut on hoidettu, kysyy BL:n kuuntelija Anttolasta. Suomen lainsäädännössä on rauhoitetuille eläimille määritelty ohjeelliset korvaushinnat. Tapauksia, joissa luontoa tarkoitushakuisesti tuhonnut henkilö olisi joutunut maksamaan korvauksia ei ole kovinkaan paljoa vaikka tapauksia saattaisi olla vaikka ja miten. Satunnainen luontomiehemme on aavistuksen tuohtuneena pohtinut tätäkin tapausta.

Luontomiehemme on tällä viikolla onnellisessa olotilassa. Mistä oikein on kyse? Onko jotain erityistä tapahtunut? Onko Blomis voittanut lotossa tai nähnyt töpökääpiötypäkön? Ehei sentään. Hän on vain kävellyt kaupunkiluonnossa aamuvarhain aistein avoimin ja nauttinut luonnosta saatavia onnea tuottavia pikkuisia juttuja. Siis tehnyt havaintoja. Oletko sinä koskaan löytänyt neliapilaa tai kokenut luontojutuista onnentunteita?

Onkohan Blomiksen vallannut matkakuume, kun selailee luontomatkoja tarjoavien matkajärjestäjien nettisivuja? Kaikki kohteet vaikuttavat olevan tosi kaukana ja tarve olisi lentää tuhansia kilometrejä päästäkseen ihailemaan vaikkapa seeproja. Satunnainen luontomatkamiehemme on ehtinyt jo käydä monessakin telkkarin luonto-ohjelmista tutussa paikassa, mutta lähtisikö tänä päivänä haavematkalleen, jos ei tarvitsisi välittää mistään rajoitteista. Ja mikä se kohde olisi, jos näin pääsisi käymään? Oletko sinä käynyt safarilla bongaamassa kissapetoja tai jäätikön reunalla kävelevää jääkarhua? Lähtisitkö Blomiksen matkaan Costa Rican sademetsään?

Onko luonto kamala niinkuin sarjakuvassa väitetään ja kiroileeko siili oikeasti? Sarjakuvissa seikkailee melkoinen joukkio luontoa ainakin ohuesti sivuavia otuksia, osa ihan oikeiden luontokappaleiden kaltaisia ja osa taasen enemmän mielikuvitusmaailmasta peräisin olevia. Blomis oppi lukemaan Aku Ankan myötävaikutuksella ja tuohon sarjakuvaan tutustuttuaan luontomiehemme mieli oli avoin sarjiksien ihmeelliseen maailmaan. Luetko sinä sarjakuvia vai pidätkö niitä kenties ihan “lastenjuttuna”?